Kirjoittajavieraat

Kotimaani ompi Suomi

kirjoittajavieraana Marja-Liisa Sipakko
(mun hyvä mummo, ja aika hyvillä kunnallispoliittisilla kehittämisehdotuksilla varustettu)
Meitä alkaa olla paljon, ennen sotaa ja sota-aikana syntyneitä. Meillä on rakas koti ja isänmaa, tärkeä oma perhe ja suku. Ystäviltä saamme iloa arkipäivän asioihin. Mutta kaikilla ei enää ole edellämainittuja jäljellä, ikää on jo paljon, toimeen pitäisi kuitenkin tulla ja viettää loppuelämä mahdollisimman terveenä hyvissä ruumiin ja sielun voimissa. Auttaako kotikunta vanhuksia? Sitä sopii kysyä, kun odotetaan sitä kymmenen minuutin käyntiä aamuisin sosiaalipuolelta. Eipä siinä juuri jutustella tai kuunnella vanhuksen mietteitä, kiire patistaa toiseen samanlaiseen paikkaa. Tai kun hyvin toimiva ja viihtyisä hoitopaikka suljetaan säästö- tai poliittisista syistä.

Paras paikka vähänkin liikkuvalle ja ajatukset hallitsevalle vanhalle ihmiselle on oma koti.Siellä hän puuhastelee ruuanlaiton, käsitöiden, radion ja televion mukana. Ja jos väsyttää, voi pötkähtää omaan sänkyyn nokosille. Kun voimat vähenevät, apua pitäisi saada siivoukseen, saada ruokaa toimitettuna ja kaikenlaiseen terveyteen liittyvään. Kovin pitkälle kotona saa olla, jos vaan apua sinne tulee.

Monelle pienituloiselle, hyväkuntoiselle vanhukselle on tärkeää päästä itse asioimaan kaupungille. Pyörällä voidaan vielä liikkua tai sitä taluttaa ostosten kuljettamiseen Siksipä pyöräteiden pitäisi olla hyvässä kunnossa. Joskus tekee varmaan mieli lähteä jopa pienimuotoiseen liikuntaan. Olisi tarvetta saada kuntoseteleitä kotikunnalta. Liikkuva, omatoiminen vanhus on paljon edullisempi kunnalle kuin sängyn pohjalla makaava hoidettava. Myös konserttiin tai teatteriin tekee mieli joskus ja siinäkin olisi kulttuuriseteli paikallaan.

Monella vanhuksella on kotonaan omahoitaja, joka tekee ympärivuorokautista työtä omaisensa hyväksi. Nämä omahoitajat säästävät kunnilta suuret rahat, kun hoidettava ei tarvitse kunnallista hoitopaikkaa. Omahoitajia soisi arvostettavan enemmän palkan ja virkistyksen muodossa.

Maamme on vapaa ja ihmisillä on oikeus ilmaista itseään. Suomi maksoi suuret sotakorvaukset aikanaan, nyt täytyy meidän kaikkien ponnistella samalla sisulla, että tänne syntyy uusia työpaikkoja, nuoret saavat työtä ja meidän vanhusten ajatuksia elämästä sukupolvesta toiseen.

Marja-Liisa Sipakko
mun mummo