Yleinen

Opetusryhmät kasvussa

19, 20 vai 21. Luvuissa ei äkkiseltään ajateltuna ole suurta eroa, mutta kun puhutaan opetusryhmien koon kasvattamisesta, pitää miettiä vaikutuksia laajemmin kuin taskulaskimen loppusummana. Turun kaupunginvaltuusto päätti uudistusohjelmaan 17.6. kirjauksen, jolla opetusryhmiä kasvatetaan,koska säästöjä on pakko saada joka sektorilta. Vihreille opetusryhmien kasvattaminen oli erityisen vaikea niellä, mutta emme saaneet tavoitteillemme muilta ryhmiltä riittävästi tukea.

Mikä ryhmäkoon kasvattamisessa sitten mättää? Ryhmien kokoja on säästösyistä usein kasvatettu ottamatta huomioon pedagogisia tai kasvatuksellisia näkökohtia tai nykyistä oppimiskäsitystä. Kategorinen ryhmäkoon kasvattaminen ei ole sopivin ratkaisu, kun on erilaisia kouluja, erilaisia ryhmiä, erilaisia asuinalueita ja erilaisia oppilaita. Ei ole myöskään aivan sama asia pitää tiettyä ryhmäkokoa ohjelukuna alakoulussa ja yläkoulussa.

Perusopetuslaissa ei säädellä ryhmäkoon suuruutta mutta opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön ja opetusryhmät tulee muodostaa niin, että opetukselle asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa. On useita kuntia, joissa opetusryhmät ovat Turkua suurempia. Kuitenkin täytyy muistaa että meillä erityistä tukea tarvitsevat oppilaat on integroitu opetusryhmiin. Erityistukea vaativille oppilaille pitää olla tukea.

Opetusryhmien määrittelyssä on myös tärkeää ottaa huomioon yksilöllisiä erityistarpeita. Jos koulussa on paljon eri kieltä äidinkielenään puhuvia lapsia tai lapsia joilla on oppimisvaikeuksia, on selvää että tarve avustajille ja opettajalta liikenevälle huomiolle on suurempi. Kouluilla pitääkin itsellään olla mahdollisuus kohdentaa voimavaroja sinne, missä se on eniten tarpeen.

Toisaalta, tällä joustoelementillä, kun tasapainotetaan resurssia haastaviin paikkoihin, hyväksymme sen, että Turkuun kasvaa toisaalle suurempia opetusryhmiä.

Perusopetuksen laatukriteereiden mukaan opetusryhmiä on tarpeen pienentää sen mukaan kuinka paljon joukossa on erityistä tukea tarvitsevia oppilaita, eri kieli- ja kulttuuritaustaisia oppilaita tai jos kyseessä on yhdysluokkaopetus. Nämä laatukriteerit pitää ottaa huomioon kun ryhmäkokopäätökset valuvat ruohonjuuritasolle. Mitä useampi erityistarpeita omaava lapsi ryhmässä on, sitä enemmän tarvitaan opettajille ja avustajille mahdollisuuksia antaa tukea.

Mitä ryhmäkoon kasvattaminen tarkoittaa katetuille valtionosuuksille jotka on tarkoitettu opetusryhmien pienentämiseen, rauhattomuuden lisääntymiseen koulussa tai nuorisotakuun toteuttamiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn? Entä miten otamme vastaan tulevan oppilashuoltolain joka tuo enemmän ja sitovampia velvoitteita kunnille resursoida oppilaiden tukipalveluihin? Kunnat tulevat osallistumaan näihin kustannuksiin, mutta inhimillisestä ja taloudellisesta näkökulmasta varhaisella puuttumisella vältytään raskailta korjaavilta toimenpiteiltä.

Ryhmäkoon kasvattaminen vaikuttaa opettajiemme mahdollisuuksiin ja voimavaroihin tuottaa laadukasta opetusta oppilaan tarpeisiin nähden.

Turkulainen alakoulun opettaja totesi tilanteeseen näin: Näyttäähän toi kaks oppilasta lisää pieneltä määrältä, mutta kun samaan aikaan on integraatiota, on opettajalla selvästi vähemmän mahdollisuuksia oikeesti eriyttävään opetukseen, josta kaikille olisi hyötyä.

Päätökset on nyt tehty, ja ne pitää panna täytäntöön. Ryhmäkoon kategorinen kasvattaminen ei onnistu samalla tavoilla kaikissa kouluissa. Vielä pitää pohtia tarkkaan, missä ryhmän kasvattaminen tuo eniten hallaa oppimistuloksiin.