Yleinen

Kuntalaisaloite seuraava askel demokratiatikapuilla

Posted

Mielipidekirjoitus Turun Sanomissa 11.8.2013

Kansanedustaja Stefan Wallin (r) käsitteli kolumnissaan (TS 7.8.) kansalaisaloitetta ja pohti sen tulevaisuutta. Wallinin mukaan kansalaisaloite voi osoittautua tarpeettomaksi työkaluksi, jos eduskunta poikkeuksetta äänestää kaikki yli 50 000 allekirjoitusta saanutta aloitetta selvin luvuin nurin.

Historian ja toistaiseksi vielä ensimmäinen eduskunnan käsittelyyn päätynyt kansalaisaloite koki tämän kohtalon, mutta jo pelkkä käsittely oli hyväksi asialle monella tapaa.

Ilman 55 000 turkistarhauksen kieltämistä kannattavaa kansalaista eduskunta ei olisi keskustellut elinkeinon tarpeellisuudesta tai turkiseläinten kärsimyksestä lainkaan.

Ilman istuntosalin keskustelua ei olisi päädytty siihen, että turkiseläinten hyvinvointiin pitää kuitenkin jatkossa kiinnittää lainsäädännössä pikimmiten parempaa huomiota.

Lisää aloitteita on tulossa, ja hyvä niin. Kansanedustajan tehtävä on kuulla kansalaisia, myös muitakin kuin omia äänestäjiään, jatkuvasti sekä muodostaa kantoja vaalikauden aikana pinnalle nouseviin kysymyksiin. Kansalaisten taas tulee saada äänensä kuuluviin päätöksentekoon muutenkin kuin vaaleissa äänestämällä neljän vuoden välein. Asiat eivät pysähdy tai muutokset käänny vaalikausien ajaksi.

Wallinin mukaan kansalaisaloite voi olla kaksiteräinen miekka, joka aiheuttaa pahimmillaan pettymyksiä tullessaan hylätyksi. Turkistarhausaloitteen kohdalla näimme kuitenkin asiassa tapahtuvan, vaikka aloite hylättiin. Käsittelyn ansiosta tiedän myös yksittäisten edustajien kannan myös minulle hyvin tärkeään kysymykseen.

Kolumnissa pohditaan, mitä kansalaisaloiteinstituutiolle käy, jos hallituspuolueet eivät jousta sen taakse tai valiokunnat antavat lausunnoissaan vain vähän mahdollisuuksia aloitteiden toteutumiselle.

Tämä on hyvä kysymys ja puolueiden tulisikin ehkä jatkossa punnita, kuunnellaanko niiden kannanmuodostuksessa aloitteellisten kansalaisten tahtoa riittävästi.

Tulevaisuutta ajatellen kansalaisaloite ei ole edes riittävän kunnianhimoinen uudistus, vaan jatkossa kansalaisten aloiteoikeutta on vietävä yhä pidemmälle.

Kansalaisaloitteen seuraava askel onkin toteutettava kunnallispolitiikassa, joka kärsii heikoista kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksista. Turussa yhä uudestaan asukkaat ovat koonneet toriparkin vastaisen liikkeen vaatien kansanäänestystä – turhaan. Enemmistö kaupungin päättäjistä päätti tuolloin olla kuuntelematta kaupunkilaisten tahtoa, joka myös mielipidemittausten mukaan oli toriparkin vastainen.

Kuntalaisella pitää olla oikeus tuoda päätöksentekoon asioita. Kansalaisaloitteen lisäksi on pikimmiten otettava käyttöön myös uusi kuntalaisaloite, joka tulee asianmukaisesti käsitellyksi, sillä myös vaaleilla valittujen päättäjien pitää olla kiinnostuneita kansalaisten kannustamisesta vaikuttamiseen.

Niin kansanedustajat kuin kaupunkien valtuutetut on valittu edustamaan äänestäjiään ja tekemään päätöksiä.

Parhaat päätökset syntyvät niin, että päätöksentekijät kuuntelevat myös kansalaisten mielipidettä ja ovat valmiita nostamaan keskusteluun niitä asioita, jotka ihmisiä puhuttavat.

Tätä vuorovaikutusta tukevana työkaluna kansalaisaloite on hienoin asia, mitä suomalaiselle demokratialle on hetkeen tapahtunut.