Yleinen

Insinööriopiskelijoiden automaatiojäsenyyden vastustus heikolla pohjalla

Insinööriopiskelijaliitto valjasti sotanorsunsa ja astui sotatantereelle automaatiojäsenyyttä vastaan. Talouslehti uutisoi 11.10. insinööriopiskelijoiden vastustavan kiihkeästi automaatiojäsenyyden ulottamista ylioppilaskunnilta myös opiskelijakuntiin.

Koska insinööriopiskelijoita on Suomen lukuisissa ammattikorkeakouluissa ja sitä myöten opiskelijakuntien edustajistoissa huomattava määrä, on surkeaa että jäsenistölle tarjotaan hyvin yksipuoleinen ja mielikuviin perustuva näkemys automaatiojäsenyydestä. Insinööriopiskelijat ovat keränneet kannanottoonsa kourallisen argumentteja asiansa tueksi, joten tarkastellaan näitä väitteitä vähän tarkemmin:

Lähdetäänpä perusteista

Väite: ”Tämä tarkoittaisi, että jokaisen ammattikorkeakouluopiskelijan olisi pakko kuulua opiskelijakuntaan ja maksaa opiskelijakunnan itse määrittelemää jäsenmaksua.”

Opiskelijakunta ei ole epämääräinen henkilö tai yksinäinen diktaattori jossa jäsenmaksu määritellään jonkun toimesta. Opiskelijajärjestöt ovat demokraattisia yhteisöjä. Ylintä valtaa, myös jäsenmaksun määrittelyn suhteen, käyttää edustajisto. Edustajistoon voi olla ehdolla vuosittaisissa vaaleissa ja kaikilla opiskelijakunnan jäsenillä on äänioikeus. Eli: opiskelija on mukana päättämässä jäsenmaksuaan ja jäsenmaksun määrä päätetään opiskelijoiden toimesta.

Väite: ”Mikäli jäsen ei olisi tyytyväinen opiskelijakunnan toimintaan, hän ei kykenisi tällöin äänestämään jaloillaan ja eroamaan Suomen lain estäessä sen. Tämäkö on jonkun mielestä yksilövapautta ja demokratiaa”,

Olen ajatellut ammattiyhdistysliikkeen ajavan asioihin vaikuttamista ja yhdessä parempien järjestöjen kehittämistä, mutta ilmeisesti tärkein tapa vaikuttaa on IOL:n mielestä jaloillaan äänestäminen. Tämä on myös mielenkiintoinen näkemys kun tarkastelee insinööriopiskelijoiden omaa järjestörakennetta ja jäsenyyttä. Omassa ammattikorkeakoulussani samalla kun opiskelija liittyy Turun opiskelevien insinöörien jäseneksi, hän liittyy automaattisesti Insinööriopiskelijoiden liittoon ja sitämyöten Akavaan. Haluaisin vielä toistaa: automaattisesti. Onko se yksilönvapautta, ettet voi kuulua omaan paikallisen korkeakouluyhteisösi koulutusalayhdistykseen kuulumatta Akavaan? Enpä olisi tällöin ensimmäisenä vetämässä yksilönvapaus -korttia.

Kaksi yleistä pääsyytä vastustaa automaatiojäsenyyttä ovat maksu ja yhdistymisenvapaus. Kahdella kärjellä liikkuvat myös insinööriopiskelijat.

1. Rahasta

Väite: ”Aivan kuin opiskelijakuntamaailmassa olisi valloillaan käsitys, että ainoastaan rahalla saa. Minne on hävinnyt innovointi asioiden tehokkaammista toteuttamistavoista”, linjaa järjestön puheenjohtaja Mika-Matti Ojala.

No joo, on aiheellinen kysymys jos jossain opiskelijajärjestössä näin tosiaan ajatellaan. Itse en ole ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnissa eurojen viskelyä ja helppoja ratkaisuja juuri nähnyt. Jäsenmaksuilla on äärettömän suuri merkitys opiskelijakunnissa, joilla ei ole laajaa omaisuutta kuten monilla ylioppilaskunnilla on.

Opiskelijakunnan lakisääteinen ja tärkein tehtävä on opiskelijoiden edunvalvonta. Ideologian ja rahan ohella on tärkeä keskustella automaatiojäsenyyden kohdalla myös siitä, mitä opiskelijajärjestön olemassaolo ja opiskelijakuntaan kuuluminen tarkoittaa. Automaatiojäsenyyttä puolustetaan, koska opiskelijakunnat eivät muuten pysty täysimääräisesti täyttämään lakisääteistä velvollisuuttaan.

Opiskelijajärjestö, jolla ei ole riittävää asemaa, ei voi hoitaa tehtäväänsä. Olen kuullut usein ammattikorkeakoulujen johtojen käyttävän ”ettehän edusta kuin 40 % ia opiskelijoistamme” – korttia. Tähän on helppo argumentoida vastaan myös, että miksi ette ole niin houkuttelevia ja tee niin laadukasta toimintaa, että kannattaa liittyä. Tehtyäni itse usean vuoden ajan luottamustehtäviä opiskelijakunnassani ja nähtyäni opiskelijakuntien toimintaa ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitosta, en voi kuin ihmetellä tätä kysymystä. Opiskelijakunnan tulee tehdä toimintaansa näkyväksi ja houkuttelevaksi. Sitä tehdään vuoden jokainen päivä tavalla tai toisella. Ojala kysyy ”Minne on hävinnyt innovointi asioiden tehokkaammista toteuttamistavoista”. Tervetuloa katsomaa, kyllähän sitä on. Mitään muuta ei oikein olekaan. Minä kysyn, mihin Ojalan näkemys perustuu.

2. Aatteesta

Insinööriopiskelijaliiton tehtävä on olla ”Insinööriopiskelijoiden ja muiden tekniikan alan ammattikorkeakouluopiskelijoiden ammatillinen edunvalvoja.”

Lakisääteistä edunvalvontatehtävää on vaikeaa hoitaa ilman resursseja. Automaatiojäsenyys tuo myös riippumattomuuden, minkä puutteesta opiskelijan edunvalvontajärjestöt nyt kärsivät. Ammattikorkeakoulun johdon kanssa ollaan usein eri mieltä. Korkeakoulun ylläpitäjän kanssa ollaan usein eri mieltä. Samaan aikaan kun opiskelijaedustajat tekevät AMK-hallituksen päätöksiin muutosesityksiä, julkaisevat kannanottoja huonoja käytänteitä vastaan tai ovat opiskelijan tukena kiistassa opettajan kanssa,  he neuvottelevat korkeakoulun kanssa opiskelijakunnan rahoituksesta. ”Kuinka paljon ruokkivaa kättä voi purra” on usein kysytty kysymys, joka kertoo, kuinka paljon harkintaa lakisääteisen tehtävän toteuttamisessa joudutaan käyttämäään.

Kuvioon liittyy hyvin kiinteästi myös YTHS, halusipa insinööriopiskelijat sitä tai ei

Vastustavatko insinööriopiskelijat myös pakkojäsenyyttä opiskeluterveydenhuoltoon? Tätä kysymystä ei todellakaan voi ohittaa kun tuuttaa mielipidettään julki. Jos insinööriopiskelijoiden toive toteutuu ja automaatiojäsenyys poistuu ylioppilaskunnilta, jääkö jäljelle automaattinen terveydenhoitomaksu Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiölle? Vai eikö se ole vapaata valintaa vastaan? Opiskeluterveydenhuolto on ylioppilaskunnille annettu lakisääteinen tehtävä. Mitenkäs kunnat sitten hoitavat tämän tehtävän, hyvät insinööriopiskelijat? Lakkautetaanko YTHS?

Insinööriopiskelijat tuntevat varmasti sen surkean opiskeluterveydenhuollon tason, josta AMK-opiskelijat valtakunnallisesti nauttivat. Korkeakouluopiskelijat ovat olleet eriarvoisessa asemassa terveydenhuollon suhteen ja tämä ero on räikeä. Kotipaikkakunnallani Turussa 10 000 AMK-opiskelijan kaupungissa opiskeluterveydenhuollossa on ollut neljä terveydenhoitajaa, kaksi lääkäriä ja yhdestä kahteen määräaikaista psykologia. Se ei ole riittävä määrä, eikä lähellekään Sosiaali- ja terveysministeriön asettamien valtakunnallisten suositusten tasolla.

Automaatiojäsenyys ei ole helppo kysymys. Asiassa on hyvin paljon kysymyksiä ja kummassakin mielipiteessä on vahvuutensa. Olen jäänyt kaipaamaan asian kanssa paljon esillä olleelta insinööriopiskelijoiden etuja valvovalta järjestöltä vahvempaa edunvalvonnallista otetta siihen, miten asiat sitten tulisi hoitaa. Opiskelijakuntien rahoitus, riippumattomuus ammattikorkeakoulusta, edunvalvonnan laatu ja opiskeluterveydenhuollon tila pitää ratkaista jotenkin. Vastustus ilman ratkaisuja ei vakuuta.

Automaatiojäsenyys toki jakaa mielipiteitä, mutta keskustelua soisi käytävän faktojen valossa eikä pelattavan mielikuvilla.