Yleinen

YLEn mielikuvat koulutuksesta ovat muinaishistoriasta

Yleisradio lähetti 6.11. ohjelman, jonka sisältö vastasi erittäin hyvin otsikkoa: ”Hullu juttu”. Ohjelmassa väiteltiin veikeästi aiheesta ”Kumpi on nuorelle fiksumpi valinta opiskelupaikaksi ja koko elämän ponnahduslaudaksi: amis vai yliopisto?

Mönkään meni heti ensimmäisessä kysymyksen asettelussa. Peruskoulun jälkeen nuoret hakevat opiskelemaan lukioon, ammattikouluun (se amis), oppisopimuskoulutukseen tai jatkavat kymppiluokille. Toisen asteen suorittanut on korkeakoulukelpoinen, siis voi hakea opiskelijaksi yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Monet saattavat suorittaa toisella tai kolmannella asteella kummankin tutkinnon. Hyvä YLE, miksi te haluatte tehdä ohjelman siitä, pitäisikö mennä opiskelemaan amikseen vai yliopistoon?

Yle yhtiön missioksi on määritelty ”vahvistaa suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria tarjoamalla kaikille tietoa, sivistystä, oivalluksia ja elämyksiä.” YLE nähdäänkin usein suomalaisena riippumattoman ja luotettavan tiedonvälityksen peruspilarina. Yle käsittelee asioita tasapuolisesti ja faktaan pohjautuen.

YLE ei tarjoillut tietoon ja faktaan pohjautuvaa journalismia, vaan vanhoihin mielikuviin ja asenteisiin juuttuvaa propagandaa. Yle on uutisoinnissaan luvattoman usein sekoittanut koulutuspolitiikan perusasiat aiemminkin, mutta tänään taso horjui pahasti. Julkisin varoin rahoitetulta toimijalta odotan enemmän.

Kaikki odotukseni alittuivat katsoessani ohjelmaa, joka aloitti kysymyksellä ”amikseen vai yliopistoon?”.

Vertailu perustuu dissaukseen. Ohjelmassa kaksi toimittajaa yrittää perustella vuorotellen amiksen ja yliopiston ylivertaisuutta toiseen. Väitteet ovat halpoja, mielikuvat ikivanhoista asenteista ja harvakseltaan mukaan heitetyt faktat perustelemattomia ja epäilyttäviä.

Sinänsä eri koulutusmuotojen esiin tuominen on hyvä ajatus. Koulujen opinto-ohjaajilla on rajallinen mahdollisuus tuoda nuorille jatkoaan miettiville tietoa eri koulutusmuodoista ja niiden sisältämistä linjoista. Sen tiedon vain tulisi Ylen kaltaisen tiedonvälittäjän tuomana todellisuuteen, eikä keksittyihin mielikuviin ja hatariin väitteisiin.

 

”Kun lähdet akateemiselle tielle olet ensin 3 vuotta lukiossa, sitten 5 vuotta yliopistossa – joskus jopa pidempäänkin.”

”Kun taas amis valmistuu parissa kolmessa vuodessa, saaden suoraan ammatin”

Samalla vaivalla voisi verrata sitä että pelkästä lukiosta pääsee kolmessa vuodessa, mutta jos suorittaa ammattikoulun ja ammattikorkeakoulututkinnon, aikaa kuluu vähintään jopa kuusi ja puoli vuotta. Tutkintojen vertailussa annetaan huolestuttavan vääristynyttä tietoa.

Ehkä ajatuksena oli tuoda asioita hauskalla tavalla esille. Minun huumorintajuuni argumentit eivät oikein mahdu. Toivon todella etteivät nuoret valitse koulutuspolkujaan Hullun jutun perusteella. Hauskalla otteella voi edetä, mutta kyllä faktat pitää olla kunnossa.

Ohjelmassa todetaan että yliopisto-opiskelu on parempaa, koska luennoilla ei ole läsnäolopakkoa, jolloin aamuisin voi nukkua pidempään. Itsenäistymisen kynnyksellä pakollinen läsnäolo on tarpeetonta. Amiksessahan läsnäolopakko on. Hyvä Yle. Toisella asteella opiskelu on eri asia kuin kolmannella. Jos olette seuranneet hallituksen koulutuspoliittisia päätöksiä, tiedätte, että oppivelvollisuusikä ulotetaan 17-vuotiaaksi. Oletteko ihan tosissanne siinä, että voitte vertailla opiskelua yliopistossa ja ammattikoulussa? Kuinka monta yliopistossa opiskelevaa 17-vuotiasta tunnette?

Perjantaisin ei yliopistossa Hullun jutun mukaan ole luentoja, vaan voi hengailla porukalla kirjastossa tai kahvilassa. ”Muutama luento viikossa ja sen päälle pitkä viikonloppu, ei hassumpaa elämää!” Hyvä Yle, korkeakouluopiskelijoista 57 % kävi opintojen ohella vuonna 2011 töissä. Siihen on aika luonnollinen syykin: korkeakouluopiskelijat asuvat kotona aika paljon vähemmän kuin alaikäiset toisen asteen opiskelijat. Toisen asteen koulutus on tarkoituksella erilaista kuin korkea-asteen, ja te vertailette täysi- ja alaikäisten opiskelukäyttäytymistä toisiinsa?

Hirmu kiva muuten että yliopisto-opiskelijat tykkäävät käydä pari kertaa viikossa teidän mukaanne bileissä vetämässä shotteja. Ei onnistu ihan samalla tavalla alaikäisten kohdalla ja hyvä niin.

Ammatillisen tutkinnon eduksi lasketaan, että ylitöitä tehdään yliopistotutkinnon suorittaneita vähemmän. Ajatuksen vahvistaa kokemuksestaan lähihoitajaksi valmistunut nuori. Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehyn mukaan muihin pohjoismaihin verrattuna Suomessa hoitotyön tekijän vastuulla on kaksinkertainen määrä potilaita. Lisäksi määräaikaiset työsuhteet ovat yleisempiä ja ylitöitä, myös ilman ylityökorvausta, tehdään enemmän.

Kun vielä ei menty tarpeeksi metsään, aletaan ohjelmassa myös tuota pikaa vertailla tohtorintutkinnon suorittaneen elämää ja tienestiä ammatillisen koulutuksen suorittaneeseen. Kouluja käynyt tunnistaa, että tohtorin tutkinto suoritetaan vielä ylemmän korkeakoulututkinnon päälle, joten on aika kaukaa haettua vertailla näit kahta.

Hyvä Yle,

Ensi kerralla toivon journalismia, jossa vertaillaan asiallisesti eri tapoja suorittaa toisen asteen tutkinto ja sitten erikseen korkea-astetta. Ja ilman vanhanaikaisia asenteitanne kiitos.

Työelämässä tai opiskelussa ei ole paikkoja tehdä yksioikoisia päätelmiä. Suomen eri yliopistot ovat erilaisia, tiedekunnat niiden sisällä ovat erilaisia ja opiskeltavat pää- ja sivuaineet erilaisia. Sama pätee kaikkeen koulutukseen: ammattikoulussa on erilaista opiskella viestintää, sähkötekniikkaa ja konditoriaa.

Opiskelutavat ja koulutuksen tavoitteet ovat hyvin erilaisia eri koulutusasteilla ja -muodoissa. Nuorilla on erilaisia prioriteetteja ja kiinnostuksen kohteita elämässä. Tärkeää on, että koulutusvalintojaan pohtiva saa tietoa eri hakukohteista, työelämästä ja koulutusmuotojen opiskelumetodeista sekä tutustuu omiin vahvuuksiin.

Työelämä taas on yhä vaihtelevampaa ja sirpaleisempaa, moni opiskelee uuden ammatin useammin kuin kerran, alkaa yrittäjäksi tai luo harrastuksestaan työn. Muodollinen koulutus ei ole ainoa keino saada valmiudet ja hyvä ponnistusalusta työuralle.

Koulutuspolut eivät ole samanlaisia ja se on hyvä. Moni aikuinen opiskelee iltalukiossa, maisteriksi valmistunut löytää itsestään kutsumuksen lähihoitajaksi tai automekaanikko kiinnostuu valtio-opista. Koulutusjärjestelmään voi onneksi aina palata ja valita itselleen uuden reitin, juuri sellaisen kuin tahtoo. Se ei ole helppoa vaan vaatii perehtyneisyyttä ja välillä läpi harmaan kiven puskemista. Koulutusmaailmassa saattaa istua tiukassa asenteita edellä mainittuja valintoja kohtaan. Näitä luuloja ei tule missään nimessä vahvistaa arvostetun mediatoimijan toimesta, vaan välittää kuvaa muuttuvasta maailmastamme ja suomalaisesta koulutusjärjestelmästä, joka on täynnä mahdollisuuksia.

Helpot yksinkertaistukset eivät anna mitään kuvaa todellisuudesta.

(Jos haluat katsoa Hullu juttu ohjelman, se löytyy Ylen Areenalta 6.12. asti kohdasta Dokumentit ja fakta > Fakta. Kyllä vaan)