Yleinen

Ennennäkemättömät oharit opiskelijoille

Opintotuen vastustajat ovat taas saaneet yhden erävoiton matkalla kohti lainapainotteista opintotukea. Valtion kehysriihessä on päätetty, ettei toiseen samantasoiseen korkeakoulututkintoon enää myönnetä opintorahaa tai asumislisää.

Suomessa koulutus perustuu siihen, että jokaisella on mahdollisuus opiskella niin pitkälle kuin rahkeet riittävät. Oma toimeentulo tai perheen varallisuus eivät saa olla esteenä etenemiselle koulutuspolulla. Tai niin on ollut tähän saakka.

Epävarmoilla työmarkkinoilla ja itsepäisissä korkeakouluissa nuoret harvoin valitsevat tehdä päällekkäisiä tutkintoja huvikseen. Alan vaihto opintojen aikana on hyvin haastavaa. Suomalaisissa korkeakouluissa sisäisen liikkuvuuden toteutuminen on Euroopan mittakaavassa heikkoa. Useammin kuulee tarinoita AMK-tutkinnon suorittaneista, joita ei ole tunnustettu hakukelpoisiksi yliopistojen maisteritutkintoon kuin heitä, jotka ovat valinnan läpäisseet. AMK-tutkinnolla joutuu edelleen liian usein hakemaan yhteishaussa opiskelemaan kandiksi. Se ei ole opiskelijan vika, vaan järjestelmän. Miksi opiskelijaa siis rangaistaan korkeakoulujen tahmeudesta?

Usein uuteen ammattiin halutaan opiskella, kun aiempi tutkinto ei ole avannut työpaikkojen ovia. Sairaanhoitajaksi opiskelevan tuttuni ryhmässä opiskeli myös yhteiskuntatieteiden maisteri, joka oli löytänyt uuden ammatillisen kipinän hoitoalasta. Kumpi on yhteiskunnalle kannattavampaa: tukea uuden ammatin hankkimista vai maksaa työmarkkinatukea?

Opintojen tukemista verorahoilla vastustavien vääräleukojen mielestä toinen tutkinto pitää olla valmis rahoittamaan itse. Se vaatii jo huomattavaa varallisuutta. Opintotukilain mukaan opintolainaa voi nostaa vain opintotukeen oikeutettu. Pitääkö jatkossa opinnot rahoittaa pankkilainalla?

Koulutuksellisen tasa-arvon periaate on vähintäänkin uhattuna, kun opintorahaa ja opiskelijan asumislisää voi saada jatkossa vain yhteen samantasoiseen korkeakoulututkintoon.