Yleinen

Minä ja mun Eurooppa

Minä en ole päässyt äänestämään Suomen liittymisestä Euroopan unioniin. Olin täyttänyt juuri 9 vuotta kun eduskunta päätti äänestyksen jälkeen puoltaa jäsenyyttä. EU:a enemmän mieleeni jäi legendaarisen lätkävoiton kevät jakaduilla juhlivat leijonapaidat.

Ensimmäiset muistoni EU:sta liittyvät euroon. Sukulaisteni suru markan katoamisesta tarttui minuun, olihan itsenäisyyden symbolin eteen juuri taisteltu. Päätös eurosta tehtiin eduskunnassa. Jos kotimaan päätöksentekoa oli vaikea seurata, näyttäytyi EU hyvin kaukaisena pukuherrojen hallintohimmelinä.

Lukiossa äidinkielenopettajani pyysi ryhmää kuvaamaan identiteettiään erilaisilla sanoilla. Ymmärsin olevani paitsi suomalainen, myös eurooppalainen. Tuosta hetkestä saakka olen tunnistanut eurooppalaisuuden yhä suurempana osana itseäni. Historian tunnilla opin kuinka haurasta rauha on, vaikka minä ja vanhempani emme ole nähneet sotaa lähialueellamme. Elimme maailmansotien jälkeisessä rauhanperinnössä, projektissa nimeltä Euroopan unioni.

Lukion jälkeen työskennellessäni Italiassa olin tyytyväinen, ettei minun tarvinnut käyttää liiraa. Aloin ymmärtää yhtenäisen talousalueen merkitystä. Eurooppalainen päätöksenteko oli vapauttanut asukkaiden liikkuvuutta ja eurooppalaisuus yhdisti monia meitä, jotka olimme pitäneet toisiamme kovin erilaisina. Samalla kun eurooppalaiset liikkuivat vapaasti, hukkui moni Afrikan mantereelta lähtenyt Lampedusan meriin, eikä Sisiliaan selvinneillä ollut toivoa paremmasta elämästä. Alettiin keskustella unionin yhteisestä turvapaikkamenettelystä ja pakolaisten ihmisoikeuksista.

Opiskelin metsien harsuuntumisesta ja rikkilaskeuman tappavista vaikutuksista ihmiselle ja luonnolle. Olin tyytyväinen, että EU sai aikaan jäsenvaltioissaan tiukempia ympäristönormeja ja alkoi keskustella kunnianhimoisista globaaleista ilmastotavoitteista. Uskoin että jos joku voi olla ilmastonmuutoksen esitaistelija ja eliölajien tuhoutumisen estäjä, se on EU.

Ystäväni lähtivät opiskelijavaihtoon Erasmus-tuella. Itse tarkastelin Eurooppaa Aasiasta käsin, missä Intian ja Pakistanin välisissä suhteissa kipinöi. Rauhan projekti kuulosti entistä paremmalta.

Euroopan unioni on vaikuttanut minun elämääni, varmasti enemmän kuin tiedänkään. Enkä nyt tarkoita makkaran grillausta parvekkeella tai lähikaupan kurkkuvalikoimaa. Tärkeää on myös muistaa, etteivät vaikutukset ole yksisuuntaisia. Myös Suomi vaikuttaa Eurooppaan. Naisten oikeudet, sananvapaus, päätöksenteon avoimuus, sosiaaliturva, maksuton koulutus ja ympäristönormit eivät ole jokaisen eurooppalaisen arkipäivää. Kun Suomella on Euroopassa ja EU:n päätöksenteossa ääntä, tulevat myös arvomme kuulluksi.

En pääse enää äänestämään Suomen liittymisestä Euroopan unioniin. Pääsen kuitenkin äänestämään siitä, millainen on Euroopan tulevaisuus. Se ei ole aivan vähän