Yleinen

Nuoret voittivat budjettineuvotteluissa – oppivelvollisuus ei laajene

Posted

Hallitus teki budjettineuvottelussa hyvän päätöksen, eikä nostanut oppivelvollisuusikää 17 vuoteen. Sen sijaan että nuoret velvoitetaan käymään lukion tai ammatillisen koulutuksen ensimmäinen vuosi, luvattiin oppivelvollisuuteen suunniteltuja rahoja ohjata sinne missä nuorilla niille kipein tarve on. Kepin sijaan nuoret saavat porkkanaa.

On tärkeää, ettei kukaan nuori jäisi peruskoulun varaan, vaan jatkaisi opintojaan toisen asteen loppuun. Tänään päättynyt kissanhännänveto oppivelvollisuuden ympärillä onkin näyttänyt lähinnä koskevan sen kustannuksia – tai siis oletettuja kustannuksia. Ääripäitä ovat edustaneet Opetusministeriön 15 miljoonan euron ja Kuntaliiton 100 miljoonaan euron arviot.

Oppivelvollisuuden sisällä rahoilla olisi katettu kaikki opiskelumateriaali ammatillisella puolella ja lukioissa kokkiveitsistä MAOL-taulukoihin. Opetusmateriaalin hinnat ovat karanneet käsistä ja monelle pienituloiselle perheelle todellinen ongelma. Yksinhuoltajaperheen lukiolaisena olen itsekin käyttänyt aikoinani paljon aikaa käytettyjen tehtäväkirjojen hankkimiseen. 15–100 miljoonalla valtion eurolla on kuitenkin parempaa käyttöä kuin joka vuosi kirjasarjoja kosmeettisesti muuttavien kustannusyhtiöiden tilinauhat. Valtio tukee järjestöjä, joilta pienituloiset perheet voivat hakea tukea materiaalikustannuksiin ja sähköisen materiaalin kehitys toivottavasti jatkuu.

Oppivelvollisuusiän nostamisen tavoitteena on ollut vähentää syrjäytymistä ja turvata koko ikäluokalle jatkokoulutuspaikka. Elintärkeitä tavoitteita, joihin valtion, kuntien ja koulujen täytyy satsata. Nyt tehdyn päätöksen ansiosta tähtäin on oikeaan kohteeseen.

Mikä oppivelvollisuuden pidentämisessä sitten olisi muka mättänyt? Opiskelu on nuorille hyvä investointi tulevaisuuteensa. Oppivelvollisuutta ajavat ovat kuitenkin käyttäneet ykkösargumenttina syrjäytymisen ehkäisyä. Oppivelvollisuuden nostoa syrjäytymisen laastarina pitävät unohtavat, että syrjäytyminen on monitahoisempi ongelma. Siihen liittyy haasteita, joita ei ratkaista pelkästään koulunpenkillä. Sosiaali- ja terveyspalveluilla on keskeinen osa syrjäytymiseen puuttumisessa. Miten voi nuori joka ei saa hoitoa masennukseen mutta jolle on opiskelupaikka toiselta asteelta?

Helsingin Diakonissalaitoksen ja Itä-Suomen yliopiston tuore tutkimus kaikkein heikoimmassa asemassa olevien suomalaisten hyvinvoinnista kertoo, että pahoinvointi kumpuaa yksinäisyydestä ja toimettomuuteen vajoamisesta.

Tutkimuksen mukaan keskeiset hyvinvointia uhkaavat tekijät ovat yksinäisyys, toimettomuus ja köyhyys. Syrjäytyneiksi luokitelluilla ihmisillä olisi toimintavalmiuksia ja halua osallistua, mutta tällä hetkellä heidän inhimilliset resurssinsa jäävät käyttämättä.

Kun varoja kohdennettaisiin nuorten mielenterveyspalveluihin, voisi pahoinvointikierrettä katkaista. Opetuksen sisällä rahaa taas pitäisi saada erityisopetukseen sekä niiden alueiden kouluihin, joissa perheillä on erityisesti sosiaalisia ongelmia.

Oppivelvollisuuden nostaminen 17 vuoteen on jakanut poliitikkojen mielipiteitä, muttei asiantuntijoiden tai opiskelijajärjestöjen. Useiden asiantuntijoiden mukaan oppivelvollisuus ei ehkäise tehokkaasti syrjäytymistä.

On hienoa, että hallitus on päässyt sopuun mallista, miten nuoret suorittaisivat toisen asteen tutkinnon ja miten varoja voidaan kohdentaa juuri syrjäytymisen ehkäisyyn.