Yleinen

Turun keskusta 2050

Turun toriparkkia on tehty 1990-luvun alusta. Noina vuosina olen opetellut solmimaan kengännauhat päiväkodissa ja lukemaan alakoulussa. Tänään lähestyn 30-vuoden ikää ja toriparkista päätetään taas kerran. Toriparkkia vastustetaan ja puolustetaan monin argumentein. Yhtä kysymystä käsitellään kuitenkin harvoin: ovatko kaupunkisuunnittelumme ihanteet ajantasaisia, jos tarjoamme samoaja ratkaisuja 20 vuoden ajan? Onko keskustan kehittämisellä kauaskantoisempi visio joka vastaa myös tulevaisuuden tarpeisiin vai olemmeko liian mielikuvituksettomia kun esitämme kaupunkimme sydämen kehittämiseksi aina maanalaista pysäköintiä?

Toriparkin puolustajien käytetyin syy rakentamiselle on keskustan näivettyminen. Keskustan alueella on tyhjiä liiketiloja ja kaupankäynnin sanotaan hiipuvan. Kaupungin sydämelle ei kuitenkaan pitäisi tehdä mittavaa leikkausoperaatiota nykyajan haasteiden takia vaan tulevaisuuden vision vuoksi. Valtavan pitkällä kaivaushankkeella ei tule yrittää ratkaista tänään käsissämme olevia ongelmia. Turun keskustaa pitää kehittää sellaiseksi kuin tahdomme sen olevan vuonna 2050.

Keskustan kehittämiseltä puuttuu toriparkkijankutuksen vuoksi visio. Se visio, jossa on huomioitu tutkimukset, analyysit ja ennusteet julkisen tilan käytöstä, ihmisten tarpeista ja kaupunkitilan muutoksesta sekä taloudessa kehityksestä. Toriparkkihankkeen alkutaipaleella ei esimerkiksi verkkokaupasta tiedetty mitään. Kaupungin keskustalla oli aivan toinen rooli kuin nykyään, ja tuo rooli muuttuu edelleen.

Päättäjien ei tulisi rakentaa keskustaa paloina vailla tietoa asioiden vaikutussuhteista. Keskustan käyttöön vaikuttaa niin asuinalueiden muokkaus kuin automarkettien kaavoitus ja liikkumisen mielekkyys ja helppous ihmisille. Keskusta on seurausta aina siitä, pääseekö perille pyörällä, autolla tai bussilla.

Suurimman piristysruiskeen toistaiseksi on kokenut Aurajoen ranta, joka on täydentynyt ravintolakulttuurilla, kävelysilloilla ja kahvilaterasseilla. Muu keskusta sen sijaan muuttuu sattumanvaraisesti.

Määritteleekö toriparkkikeino tavoitteemme viihtyisästä ja elinvoimaisesta keskustasta vai pitäisikö tavoitteen ennemminkin määritellä keinot? Julkisessa keskustelussa häpeillään Turun toriparkittomuutta kun monissa muissa Suomen kaupungeissa kuopat on jo kaivettu. Onko turkulaisten itsetunto todellakin kiinni siitä, että matkimme muiden jo tekemät ratkaisut sellaisenaan? Eikö se kaupunki ole kiinnostava, joka uudistuu ja on rohkea, eikä takerru jo parhaat päivänsä nähneisiin trendeihin?

1800-luvulla länsimaisen yhteiskunnan nopea teollistuminen ja tämän jälkeen teknologian kehitys muutti kaupunkeja radikaalisti. Kaupunkia hallitsevat työmatkalla vaeltavat ihmiset, tungos, mainostaulut, keinovalot, näyteikkunat ja yksityisautoliikenne. Emme kuitenkaan tee kaupunkia 1800-luvun ajatuksilla vaan tulevia vuosisatoja varten. Toriparkki on entisaikojen hevosvankkurien pysäköintipaalut. Menneisyydestä pitää osata irrottaa.

1800-luvun lopulla Ebenezer Howard kehitti kuuluisan puutarhakaupunkiteoriansa vastauksena ajan uuteen kaupunkisuunnitteluun. Tämä suuntaus poiki muutamia asuinalueita myös Suomeen, muun muassa Helsingin Kauniaisiin ja Espoon Tapiolaan. Mikä visio ajaa tänä päivänä Turun kehitystä?

Myös kaupunkielämä muuttuu ja muutostrendejä on tärkeää seurata. Siinä missä kaupunkikeskustojen historiassa elämä on muotoutunut kirkollisten menojen, päivittäistavarakaupan, kaupunkiasumisen tai ihmisten kohtaamisen ympärille, arvioidaan tulevaisuudessa ihmislähtöisyyden, autottomuuden, turvallisuuden, monipuolisuuden ja kestävän kehityksen olevan keskeisiä arvoja kaupunkitilassa viihtyville. Kaupunkitilaan merkityksiä tulevaisuudessa tuo ehkä yhteisöllisyys ja kohtaamiset. Siivous- ja ravintolapäivät hakevat koko ajan lisää sijaa ja keräävät osallistujia Turussa. Pääkaupungissa asukkaat ottavat jo tilaa haltuun We Are Helsinki ja Kallio-liikkeen voimalla.

Mistä kaupunkikeskustan kiinnostavuus oikeastaan syntyy? Kovinkaan monessa merkittävässä ja suositussa eurooppalaisessa kaupungissa ei ole tarvittu toriparkkia varmistamaan vetovoimaa. Turulla on useita vahvuuksia, kuten kulttuurielämä, historiallinen jokiympäristö, kaupunkipuistot ja aivan kaupungin keskuksessa pintansa pitävä perinteinen torikauppa. Vahvuuksien luettelo pitenisi, kun keskustalla olisi hyvin perusteltu visio.

Keskustan ongelma ei ole parkkipaikkojen puute vaan epätieto siitä, mitä kaupunkilaiset ja ennen kaikkea keskustassa asuvat ja vierailevat tilalta haluavat.

Turulla on tunnettu arvokas historia ja asukkailla voimakasta kotiseutuylpeyttä. Niistä aineksista voi syntyä kaupungin sydämeksi keskusta, joka on rakastettu. Enemmistö turkulaisista, siis keskusta-alueella asioivista, ei tahdo toriparkkia. Eikö se ole vahva signaali? Toriparkki tappaa luovuuden ja tilan suunnitella keskusta-alueesta tulevaisuuden kaupunkisuunnittelun helmi. Sellaisen, jota kehuisimme muille kilpaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *