Yleinen

Jotta kaikkien rakkaus olisi lain edessä yhtä hyvää

Itken usein häissä. Tunnen itseni aina hyvin etuoikeutetuksi, että saan olla osa läheisteni hetkeä, jonka he muistavat pitkään elämänsä onnellisimpana. Viime kesänä pääsin jälleen osaksi näitä hetkiä. Tällä kertaa itkin  enemmän surusta kuin onnesta.

Eduskunnan lakivaliokunta oli juuri ottanut kielteisen kannan kansalaisaloitteeseen tasa-arvoisesta avioliitto-oikeudesta. Samaa sukupuolta olevien parien toivoa avioliitosta oli taas nakerrettu. Haaveeni päästä iloitsemaan samaa sukupuolta olevien ystäväparieni häistä lipui taas kauemmas.

Olen kasvanut ajattelemaan Suomea maailman maana, jossa voi olla vapaa, ilmaista itseään ja osoittaa tunteitaan. Ihmiset ovat tasa-arvoisia, eikä sukupuoli, uskonto tai tausta ole kenellekään este toteuttaa itseään.

Olen ollut väärässä, ja tämän oivaltaminen on ollut minulle valtava pettymys. Esimerkkejä epätasa-arvosta löytyy niin naisten työelämästä, kuin ulkomaalaistaustaisten arjesta ja kehitysvammaisten elämästä. Tänä syksynä on eduskunnassa keskusteltu avioliittolaista, transsukupuolisten itsemääräämisoikeudesta ja vanhemmuudesta isyyslain uudistuksessa. Minua vaivaa suunnattomasti, että seksuaalivähemmistöillä ei ole samoja oikeuksia lain edessä kuin minulla heterona.

Lainsäädännön pitää edistää yhdenvertaisen yhteiskunnan kasvamista. Syrjivä lainsäädäntö aiheuttaa jo itsessään syrjintää. Tällä kansalaisaloitteella on ollut minulle valtava merkitys. Minä ja moni muu odotimme kärsimättöminä, että pääsimme allekirjoittamaan aloitteen sen aukeamispäivänä ja olemme jaksaneet uskoa muutokseen siitä lähtien.

Lakivaliokunnan kesäisen istunnon jälkeen eduskunnan käytävillä oli hiljaista. En voinut uskoa, että yli 150 000 ihmisen palavasti kaipaamaa muutosta ensin hidastettiin valiokunnassa marssittamalla asiantuntija toisensa jälkeen kuultavaksi ja lopuksi näyttämällä asialle punaista valoa

Politiikan tehtävä on edistää onnellisuutta, eikä vaalia syrjiviä lakeja.

Kauniin hääjuhlan aikana mietin niitä kaikkia suomalaisia pareja, jotka tahtovat mennä naimisiin. Monet heistä ovat odottaneet vuosikymmeniä. Kuinka monen ihmisen täytyy vielä odottaa?

Muutama viikko myöhemmin miespuoliset ystäväni hakattiin koska he suutelivat.

Vastoinkäymisistä huolimatta olen toiveikas. Suomi voisi olla avoin ja yhdenvertainen maa. Sellainen, jossa kenenkään ei tarvitse piiloutua. Eduskunta käsittelee jälleen tasa-arvoista avioliittolakia. Tällä viikolla alamme nähdä, mikä vaikutus on suomalaisten vaatimuksilla ihmisten yhdenvertaisuuteen lain edessä.

Ehkä ensi kesänä ketään ei pahoinpidellä seksuaalisen suuntautumisensa takia. Ehkä voin itkeä muutamien maistraattien vihkitoimituksissa.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *