Yleinen

Omistettu miehille

Kansainvälistä miesten päivää vietettiin 19. marraskuuta. Miesten päivä nosti ilahduttavasti esiin tasa-arvokysymyksiä, joista harvemmin puhutaan. Tasa-arvotyössä on Suomessa vielä paljon petrattavaa, niin naisten, miesten kuin muunsukupuolisten osalta.

Tänä syksynä on miesten tasa-arvon osalta puhuttu muutenkin. Miesten tasa-arvon toteutumista Suomessa pohtineen työryhmän raportti paljasti oikaistavaa erityisesti perhe-elämästä, sosiaali- ja terveyspalveluista sekä kouluista.

Parannettavaa löytyy niin lainsäädännöstä, yhteiskunnasta kuin yhteisöistä.

Monia tasa-arvon vinoumia miehen kannalta löytyy perhe-elämästä. Viikko sitten useat lähteet uutisoivat turkulaisesta Antista, jonka isyysrahahakemus evättiin, koska Antti lapsineen ei asu samassa taloudessa lastensa äidin kanssa. Antti ei lain mukaan ilman ole oikeutettu isyysrahaan. Lain tulisi kuitenkin kohdella kaikkia samoin, sukupuolesta riippumatta.

Asetamme suomalaiselle miehelle paljon vanhoihin stereotypioihin liittyviä perinteisiä odotuksia. Mies ei itke. Hän pitää työnteosta ja jättää kotityöt ja lastenhoidon naiselle. Mies ei käytä aikaa tai rahaa ulkonäköönsä. Hän pitää penkkiurheilusta ja syö makkaraa. Tunteista ei puhuta ja lääkäriaikaa ei pienen sairauden vuoksi varata. Jos mies on herkkä, häntä kutsutaan neidiksi. Ylläpidämme usein myös tietämättämme epäreiluja ja vanhanaikaisia mielikuvia.

Sukupuoliroolien purkaminen tulee aloittaa jo varhaiskasvatuksessa. Viime vuonna suomalaiset pojat pärjäsivät ensimmäistä kertaa tyttöjä huonommin kaikissa PISA-testeissä. Esimerkiksi lukutaidossa Pohjois- ja Itä-Suomen pojat ovat lähes kaksi kouluvuotta tyttöjä jäljessä. Lasten pitää olla ensisijaisesti lapsia ja oppilaita, ei tyttöjä ja poikia, muuten erot sukupuolten välillä kasvavat.

Tilastot kertovat karua kieltä miesten ongelmista. Asunnottomista 80 prosenttia on miehiä. Itsemurhista 80 prosenttia on miesten tekemiä. Miehillä pitkäaikaistyöttömyys on paljon naisia yleisempää ja työtapaturmia tapahtuu tuplasti enemmän. Runsas alkoholinkäyttö on miehillä huomattavasti yleisempää.

Pahoinvointia ja yhteiskunnasta syrjäytymistä on jokaisen kohdalla ehkäistävä ja autettava. Mutta kun ongelmat ovat näin vahvasti sukupuolittuneita, löytyy niiden taustalta usein sukupuolittuneita syitä jolloin ennaltaehkäisevää apua on kapeilla resursseilla mahdollista ohjata paremmin juuri sinne missä apua tarvitaan.

Mies, määrittele itsesi niin kuin tahdot. Näe itsesi ihmisenä, älä sukupuolena. Puhu tasa-arvosta ja miesten pahoinvoinnista. Tee työtä sen eteen, että isällä on lain edessä samat oikeudet kuin äidillä. Opeta pojalle, että hän voi olla juuri sellainen lapsi kuin on. Älä anna sukupuolen olla kahle, vaan mahdollisuus.

3 thoughts on “Omistettu miehille

  1. Olin erittäin iloinen luettuani kirjoituksesi. Hienoa, että edes jotkut kykenevät näkemään, että miestenkin elämässä on paljon haasteita ja sukupuolisidonnaisia odotuksia, eikä niissä kaavoissa ole helppo elää. Yleensä miesten elämää tunnutaan katselevan vain niiden menestyjien kautta, kun taas muut miehet ongelmineen ja suruineen unohdetaan harmaaseen massaan. Tietyt ideologiset fanaatikot saattavat jopa ajatella, että miesten kuuluukin kollektiivisesti kärsiä, vaikka tosiasiassa ei ole kollektiiveja, koska jokaisella meillä on vain tämä yksi elämä siinä kehossa mihin synnytään.

  2. Kiitos ajatuksistasi! Olen pitkään ollut aikeissa kirjoittaa sukupuolittuneista haasteista miesten osalta. Itse ajattelen feminismin niin, että tavoitteena on kaikkien sukupuolten tasa-arvo. Kaipaan lisää keskustelua erityisesti naisia syrjivistä työelämän rakenteista että miesten osalta heikomasta asemasta huoltajuuskysymyksissä ja terveysongelmista, jotka ovat huomattavasti yleisempää miehillä.

  3. Hei Niina!

    Kiitoksia kirjoituksestasi. Kuten tuossa jo toinenkin kommentoija sanoi, on hienoa, että joku kykenee näkemään, että miehenkin elämässä on haasteita. Olen pitkään seurannut tasa-arvokeskustelua ja vaikka monet feministit sanovat kannattavansa oikeaa tasa-arvoa sukupuolten välillä, niin median seuraamisen perusteella näin ei kuitenkaan mielestäni oikein ole. Miesten ongelmia ei paljoakaan käsitellä eikä niistä nosteta ollenkaan samanlaista meteliä kuin naisten kokemista ongelmista.

    Esimerkiksi Naisasialiitto Unioni tuntuu avoimesti ajattelevan, että valkoinen heteromies on automaattisesti erittäin etuoikeutetussa asemassa. Minä en ole koskaan kokenut olevani etuoikeutettu sukupuoleni takia. Koulussa minua aikoinaan kiusattiin (ei varmasti ollenkaan niin pahasti kuin monia muita), armeijassa en yksinkertaisesti meinannut pärjätä. Siellä nuorena hajotettu itsetuntoni, jota olin pikkuhiljaa saanut parempaan suuntaan, meinasi hajota pahasti uudelleen. Ehkä olen työelämässä saanut jonkun työpaikan helpommin kuin moni nainen keskimäärin, en tiedä. Tuntuu jotenkin niin pahalta, kun väitetään, että on etuoikeutettu, mutta ei itsestä ollenkaan siltä tunnu. En ole mielestäni pärjännyt koulussa, armeijassa enkä työelämässä kovinkaan hyvin. Ja jos vielä olen selkeästi etuoikeutettu naisiin nähden, niin minkälainen luuseri oikein olenkaan? Tätä asiaa mietittyäni olen miettinyt, että pitäisikö minun päästää itseni päiviltä, jos en kertakaikkiaan kykene parempaan ollessani etuoikeutettu. No, sitä nyt en tee, koska on minulla sentään rakastavat vanhemmat, mutta puhe etuoikeuksistani sukupuolen takia tuntuu erittäin pahalta. Ehkä tässä on tosiaan sitä, että miehiä käsitellään lähinnä menestyjien kautta, ja siten puhe etuoikeuksista tuntuu ei-niin-menestyvistä miehistä kummalliselta. 

    Tsemppiä sinulle, toivottavasti menestyt poliittisella urallasi ja työelämässä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *