Yleinen

Soidensuojelun pitää edetä – nyt jos koskaan!

Kuluneena syksynä on otettu takapakkia monissa tärkeissä ympäristönsuojeluasioissa. Ensin hallitus kevensi turpeen verotusta, sitten ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen pysäytti soidensuojeluohjelman. ilmastolaki on edennyt, mutta sekin hitaasti. Kalastuslaki taas on valiokuntakäsittelyssä lieventynyt ja keskustelut vanhojen patojen purkamisesta kaivettu esiin.  Turpeen käytön lisääminen ja soiden suojeluohjelmasta lipeäminen ovat olleet ensimmäisiä toteutuneista erityisen ilkeistä ilmastoteoista.

Soidensuojeluohjelma olisi parhaimmillaan ollut erinomainen esimerkki onnistuneesta ympäristönsuojeluhankkeesta. Ohjelmaa on valmisteltu kuusi vuotta ja kartoituksia tehty yhteistyössä maanomistajien kanssa. Kartoituksia on tehty suobiologien toimesta ja selvityksiä on tehnyt laaja asiantuntijajoukko. Maanomistajille soidensuojeluohjelman tuli varmistaa korvauksia suojeltavista alueista. Ohjelma on paitsi soille, myös maanomistajille hyvä vaihtoehto.

Stubbin hallitus ja ympäristöministeri Grahn-Laasonen kuitenkin vesittivät soidensuojeluohjelman sen viime metreillä. Tekosyyksi kelpasi halu edetä vapaaehtoisuuden pohjalta. Tämä oli keksitty syy, sillä maanomistajien kuuleminen oli juuri käynnistymässä. Pakkolunastuksia vastustavien on myös hyvä huomata että vaikkapa vuonna 2013 tehtiin 711 pakkolunastuspäätöstä, joista vain 18 koski luonnonsuojelua. 516 pakkolunastusta taas tehtiin maanteiden rakentamiseen liittyen. Pakkolunastuskortin heiluttelu tärkeissä luonnonsuojeluhankkeissa on ala-arvoista. Saman kuukauden aikana soidensuojelun vesittämisen kanssa hallitus päätti pakkolunastaa Hanhikiven luontoympäristöä Rosatomin ydinvoimalahankkeelle. Saman argumentin painoarvo vaihteli nopeasti tarpeen mukaan. Tämän jälkeen SDP julisti että edellyttää soidensuojeluohjelman toteuttamista hallitusohjelman mukaisesti.

Soidensuojeluohjelma vietiin vuoden 2015 alussa loppuun tavallaan, sillä lopulta soita suojeltiin 6000 hehtaaria. Se on 6 % hallituksen alun perin itselleen asettamasta tavoitteesta. Tärkeä arvokas hanke on tällä erää nitistetty.

Suot ovat uhanalaisia hiilivarastoja. Erityisen suuri tarve soidensuojelulle olisi Etelä-Suomessa, jossa maa-alueiden voimakas hyödyntäminen on vähentänyt suoalueita 1950-luvulta sakka. Suomen Luonnonsuojeluliiton mukaan Etelä-Suomessa yksittäisistä suotyypeistä 96 % on uhanalaisia tai silmälläpidettäviä.

Varsinais-Suomessa soita on historiassa muutettu paljon viljelysmaiksi. Nykyään suot ovat ahtaalla turvetuotannon vuoksi. Raumjärvensuo Laitilassa ja Mynämäellä on pohjavesialuetta ja harvinaisen viitasammakon koti. Hirvisuo Pöytyällä on luonnontilaista keidassuota ja harvinaisen linnuston elinaluetta. Kumpikin alue kiinnostaa turvetuottajia. Kumpikin Varsinais-Suomen maisemassa harvinaista ympäristöä.

Soidensuojeluohjelma suojelisi uhanalaisia soita pitkäjänteisesti ja kokonaisvaltaisesti. Toisin kuin Kokoomus ja ympäristöministeri ovat linjanneet, ei soiden suojelemiseen sovi samanlaiset mallit kuin vaikkapa metsien suojeluun METSO-ohjelmalla. Soita ei voi suojella pala sieltä, pala täältä. Useilla suoalueilla on monia maanomistajia. Tällöin on tärkeää hakea yhteistyössä suojeluohjelmassa ratkaisua koko suoekosysteemin suojeluun. Mitä tapahtuu suolle, josta suojellaan vaikkapa 70 % ja pilataan 30 %? Puhumattakaan suhteesta 94 % ja 6 % mikä olisi hallituksen suopolitiikassa johdonmukaista. Suo on vesialue, joten on helppo kuvitella, mitä suojellulle osalle tapahtuu kun vesi alkaa turpeennostoalueelta virrata.

Kerran menetettyjä soita ei saada enää takaisin, sillä suo on luontotyypeistä hitaimmin muodostuvaa ja vaikeaa ennallistaa. Mikä olisi suomalaisempaa kansallismaisemaa kuin suot? Soiden tila on erityisen kriittinen eteläisimmässä Suomessa. Soidensuojelua ollaan viemässä surulliseen suuntaan. Myös Suomineidon helmoissa asuvilla pitää olla tulevaisuudessa mahdollisuus nähdä puhdas suomalainen suo maakunnassaan ja tutustua soiden eliöstöön ja kasvilajeihin. Tämä mahdollisuus ei säily ilman suojelua, eikä suojelu etene toivomuspuheilla yksittäisten neliömäärien suojeluun.

Soidensuojeluohjelmaa ei saa upottaa ja haudata syviin turvekerroksiin. Suomen Soidensuojeluohjelma tulee viedä seuraavalla hallituskaudella alkuperäisessä koossaan eteenpäin.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *