Yleinen

Stop uhkailulle ja kiristykselle – kyllä vihreälle talouspolitiikalle

”Minä en oikein ymmärrä, miksi kokoajan pitää toitottaa että huonosti menee ja Suomi on konkurssissa. 90-luvulla lama vasta olikin syvää, silloin vasta menikin huonosti. siihen nähden nykyajassa on moni asia hyvin”.

Näin aloitti Turun Varissuolla eräs rouva kampanjoidessani kanssani keskustelun. Hyvin sanottu, totesin. Näissä vaaleissa tunnusomaista on ollut puolueiden kilpalaulanta massiivisten leikkausten tarpeesta. Leikkausten tarvetta on toitotettu ainoana totuutena. Kaikki jotka väittävät muuta, eivät ymmärrä Suomen tilaa.

Leikkauksia julkiselle sektorille toivovan tietysti kannattaa sanoa, että ilman valtavaa sopeutusta ei selvitä. ”Kreikan tie” – toteaa Kokoomuksen vaalimainos. Uhkailu, tuo vaikuttava verbaalinen ase.

Vaaleissa ratkaistaan julkisen talouden tasapainottamiseen liittyvien säästöjen kokoluokka sekä keinot hillitä kustannusten nousua. Samalla yhteiskuntaa pitää uudistaa ja luoda kasvua. Vihreään talouteen ei kuulu kurjistamispolitiikka, johon leikkaukset väistämättä johtavat. On höpöä väittää, ettei hyvinvointiyhteiskunnan perus, tasa-arvoinen palveluiden saanti, murenisi kun leikataan suurissa kokoluokissa.

Valtiovarainministeriö esittää raportissaan talouspolitiikan lähtökohdat 2015–2019 6 miljardin sopeutusta tulevalle hallituskaudelle, jotta velkaantuminen saadaan kuriin. Kuntien tileiltä tulisi hoitaa 2 miljardin osuus tästä potista.
VM:n esitykseen nojaa koko 6 miljardin voimalla Kokoomus. SDP on valmis sopeuttamaan heti 3 mrd ja tarvittaessa vielä neljännen. Keskusta on ennen VM:n raporttia linjannut 2,3 mrd:n euron säästöistä. Timo Soinin mukaan 6 mrd voidaan sopeuttaa, mutta ajanjaksoksi tulee määritellä 6-7 vuotta hallituskauden sijaan. Vihreiden sopeutustavoitteissa leikkausten osa on 1,7 mrd.*

”Emme voi elää lastemme rahoilla velaksi”, sanotaan. Leikkaukset eivät ole uusi idea, sillä kunnianhimoista leikkauspolitiikkaa on jo kuluvalla hallituskaudella tehty. Kasvu ei ole parantunut ja monia palveluita on jouduttu karsimaan. Esimerkiksi leikkaukset kuntien valtionosuuksissa näkyvät suoraan suurempina opetusryhminä, toisen asteen kurssitarjottimen heikentymisenä, koulujen lakkauttamisena, vähentyvinä vanhuspalveluina ja terveyskeskusjonojen pidentymisenä.

Yhtä hyvin voisi leikkaajilta kysyä millainen on se maailma jonka jätämme lapsillemme juustohöylättynä?

Sen sijaan että politiikan prioriteettilistalla on säästöjen määrä, tulisi puhua kasvusta ja menoja vähentävistä yhteiskunnallisista uudistuksista. Työttömyysasteemme on 8,8 % ja tarvitsemme satoja tuhansia työpaikkoja. Se on helpommin sanottu kuin tehty, minkä vuoksi työpaikkojen lisäämisen pitää olla tulevan hallituskauden yksi tärkeimpiä johtoajatuksia. Työttömyydellä on sekä taloudellinen, että inhimillinen hinta. Kumpaankaan meillä ei ole varaa.

Tarvitaan investointeja. Lainaa ei kannata ottaa juokseviin käyttömenoihin, mutta työllisyyttä lisääviin ja kasvua vauhdittaviin kertainvestointeihin kyllä. Maamme kouluissa on hometta ja korjausvelkaa, edullisista vuokra-asunnoista taas monilla seuduilla huutava pula. Suomi tarvitsee sähköistystä ja lisää raiteita. Matalan valtionlainan koron aikana kannattaa tehdä elvyttävää talouspolitiikkaa.

Ei roikuta vanhassa kun voidaan uudistua. Suomi tippuu kelkasta globaalisti pian monella tavalla, ellei päättäjiltä löydy rohkeutta luoda puitteita uudistumiselle. Ympäristöystävällinen teollisuus, älylaitteet, tekniikka ja digitalisaatio eivät ole vahvuuksiamme, ellemme niihin itse investoi. Nokian ajat ovat ohi, ja nyt on tajuttava että kehityksen mukana ei pysy pelkällä hyvällä tahdolla.

Leikkaaminen ja uhkailu ei ole rohkeaa eikä kestävää politiikkaa. Uuden tulevaisuuden rakentaminen on.

Miksi sitten emme voi suostua miljardien leikkauksiin tulevalla vaalikaudella? Siksi, että hyvinvointivaltio on tehty huonoja aikoja varten. Varissuolainen rouva oli oikeilla jäljillä: 90-luvun lamassa leikattiin peruspalveluista. Näemme tänään vaikutukset laman lapsien kohonneina mielenterveysongelmina ja työkyvyttömyytenä.

Nyt jos koskaan: ei tehdä säästöjä, jotka hidastavat työpaikkojen syntymistä, vähentävät kuluttajien ostovoimaa ja leikkaavat ihmisten peruspalveluista. Sillä Suomi ei nouse.
* Vihreiden esitys 1,7 mrd menosäästöistä koostuu:

  • Veronkierrolle stoppi, veroparatiisit kuriin 400 M€
  • Viranomaisten yhteistyön lisääminen
  • Laajennetaan käänteinen ALV-velvollisuus matkailu-, huolinta- ja kuljetusalalle.
  • Verohallinnon lisäresursointi
  • Velvoite tyyppihyväksytyn kassakoneen käytöstä 150M€ (korvaa kuitinantovelvoitteen)
  • Tilaajavastuulain kokonaisuudistus.
  • Ei hallintarekisterille ja muille pyrkimyksille piilottaa omistuksia.
  • Poistetaan yksityisen terveydenhuollon Kela-korvaukset asteittain 200M€
  • Poistetaan asuntolainojen korkovähennykset asteittain 200 M€