Kunpa ratkaisisimme pakolaiskriisin

Toive pakolaistilanteen ratkaisemisesta yhdistää kaikkia pakolaiskeskustelun osapuolia. Maahanmuuttokeskustelu dominoi politiikan areenoita ja mielenosoitukset vastaanottokeskuksista mediaa. Nyt.fi ja MTV3 ilmoittivat sulkevansa webbisivujensa kommentointimahdollisuudet ylikuormittuneen ja asiattoman pakolaiskeskustelun vuoksi. Onko pakolaiskriisissä enää pitkään aikaan keskusteltu siitä, mitä meidän pitäisi oikeastaan tehdä?

Maailmalla on 60 miljoonaa pakolaista jotka etsivät turvaa. Suomeen on arvioiden mukaan tulossa tänä vuonna 15 000 turvapaikanhakijaa, mikä kalpenee edellisen luvun rinnalla. Ehkä helpomman perspektiivin tarjoaa luku, minkä verran Saksan kuluvan vuoden aikana vastaanottaa pakolaisia: 800 000.
Saksa vastaanottaa 40 % Eurooppaan saapuvista pakolaisista koska he tietävät, ettei rajojen sulkeminen ratkaise mitään. Itävalta vastaanottaa enemmän pakolaisia kuin 18 muuta EU-maata yhteensä, koska he näkevät, ettei muuta vaihtoehtoa ole. Ele on inhimillinen ja kansalaisten suhtautuminen pakolaiskysymykseen hyvin humaani, mutta myös ainoa mahdollinen.

Arktisten maiden johtajat kokoontuivat samaan aikaan Alaskaan, jonka luonto ja alkuperäiskansat ovat kokeneet ensimmäisiä ilmastonmuutoksen dramaattisia vaikutuksia.

Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerry lähetti tärkeän muistutuksen Alaskasta Euroopalle: ”Luuletteko te että maahanmuutto on suuri haaste Euroopalle nyt? Kuvitelkaa mitä tapahtuu, kun ihmisiltä loppuu maailmassa ruoka ja juomavesi. Kun ihmisryhmät taistelevat toisiaan vastaan selviytyäkseen.”

Syyrian sodan puhkeamista edelsi viisi vuotta kestänyt äärimmäinen kuivuus. Puolitoista miljoonaa pakeni maaseudulta nälkää kaupunkeihin, jossa köyhyys ja tyytymättömyys kärjistyivät yhteenotoiksi.

Kunpa ratkaisisimme pakolaiskriisin. Tavoite tuntuu vaikealta, mutta ei se sitä lopulta ole. Maailman pakolaiskriisiä autamme kehitysyhteistyöllä, laillisten ja turvallisten reittien helpottamisella ja Etelä-Euroopan maita tasapuolisella ja reilulla EU:n sisäisellä taakanjaolla tukemalla. Kotona ratkaisemme pakolaiskriisin resursoimalla turvapaikanhakemusten käsittelyä nopeammaksi ja saattamalla sujuvasti turvapaikansaaneet uuteen kotikuntaan, kieliopintoihin ja kotoutumisen tielle.

Suomessa maahanmuuttokeskustelu on kriisissä. Mitä kauemmin viipyvät kotimaan ratkaisumme, sitä kauemmin ihmisiä pakkautuu talven lähestyessä jo ennestään täpötäysiin vastaanottokeskuksiin. Pakolaisperheiden elämä laitosmaisessa ruuhkaisessa ympäristössä ei ole sitä, mitä me suomalaiset haluamme.

Tiedämme jo että yksittäinen ihminenkin pienessä pohjoisessa maassa voi vaikuttaa osaltaan monin tavoin ilmastonmuutosta vastaan. Samalla tavoin uskon että opimme, mitä voimme tehdä jokainen pakolaiskriisissä kestävällä tavalla, konflikteja ehkäisten ja kotouttamista edistäen. Tämän reitin ovat jo löytäneet monet suomalaiset, jotka ovat tarjonneet apuaan vastaanottokeskuksille tai etsineet tietoa maahanmuutosta ja tutustuneet pakolaisiin.

Keskustelu siitä, pitääkö Suomen ottaa vastaan turvapaikanhakijoita vai ei, on jo turhaa. Tuhannet ihmiset ovat jo tulleet maahamme hakemaan Suomesta turvaa. Nyt pitää jokaisen toimia, mielipiteistä riippumatta, ratkaisuja hakien.

Niina