Jatkuuko viha vuonna 2016?

Turkulainen-lehden kolumni 13.1.2016
Mitä hyvää maailmassa voitaisiin tehdä sillä ajalla, jota käytetään pahaan? Tämän kysymyksen olen viime aikoina kuullut usein. Maailman kriisejä pakenevien ihmisten määrä vaikuttaa kokoaan enemmän Suomessa käytävään keskusteluun.
Turku ei tästä eroa. Kuka olisi uskonut että kaupungissamme yritetään yhä uudestaan polttaa hätämajoitukseen varattua koulua tai että tammikuussa 2016 Rajat kiinni – ryhmä suunnittelee, kuinka voisi viidennen kerran peräkkäin mekastaa kaupunginvaltuuston kokoustaessa? Tänä viikonloppuna Turussa kokoontuu uusi Pro Finland – liike ja äskettäin Varsinais-Suomeen perustettiin Suomen Sisun piirijärjestö.
Olen kyllästynyt siihen, että rasismin kyllästämä viha näyttäytyy kokoaan paljon suuremmalta. Niin suurelta, että kysytään mitä hyvää maailmassa voitaisiin tehdä sillä ajalla, jota käytetään pahaan.
Ei ole totta, että maahanmuuttokeskustelussa olisi vain kaksi ääripäätä. Todellisuudessa on ääriryhmiä ja on suuri hiljainen enemmistö. Se, joka tahtoo auttaa hädänalaisia ja kitkeä väärinkäytöksiä ja rikollisuutta. Joka tahtoisi keskustella maahanmuuton mahdollisuuksista ja haasteista ratkaisukeskeisesti.
Sillä sitähän politiikka on. Erilaiset (kunhan asialliset) mielipiteet ovat sen suola, ja ne mahtuvat samaan pöytään. Rasistisilla ja fasistisilla porukoilla tätä tahtoa ei ole. Pystyn laskemaan yhden käden sormilla ne saamani yhteydenotot, joissa maahanmuuttoon liittyviin haasteisiin on esitetty jotain asiallisia ratkaisuja. Valitettavasti saamissani kriittisen näkökulman viesteissä on enemmän niitä, joissa sanotaan että kyllä mieleni vielä muuttuu, kunhan minut on raiskattu.
Kaksi ääripäätä -väitteessä on suuri ongelma. Se tekee rasismista hyväksyttävää. Jotain sellaista, joka kuuluu mielipidepalettiin, on vaan sen ääripäässä. Kaikki ei ole tapahtunut vahingossa, tilanteen on annettu lepsuilulla tai tarkoituksella kehittyä. Liian moni poliitikko kansanedustajia myöten on ylittänyt hyvän maun rajat ilman että puoluejohto ottaa asiaan mitään kantaa. Erkki Tuomioja kiteytti asian hyvin: ” Suomessa mielipideilmastoa on koko ajan muokattu siihen suuntaan, että tällaisesta puheesta on nyt tullut salonkikelpoista”.
Olen kyllästynyt rasistiseen keskustelutulvaan myös siksi, että se vie tilaa tärkeiltä asioilta. Juuri nyt meidän pitäisi keskustella koulutusleikkauksista, köyhyydestä, taloudesta, ilmastosopimuksesta ja pakkolaeista. Mutta joillekin maahanmuuton täyttämä keskustelu sopii siksikin, että se vie huomion eduskunnan päätöksistä.

 

Niina