Yleinen

Tarvitaan yhteistä ilmastopolitiikkaa, ei omaa edunvalvontaa

EU-komissio päätti 20.7. Pariisin ilmastosopimuksen jälkeisestä päästövähennysten taakanjaosta jäsenmaille. Suomessa aiheesta saatiin aikaiseksi pienimuotoinen keskikesän kuohahdus, sillä monet vaikuttajat järkyttyivät saamastamme kovasta määräyksestä: vähentää päästökaupan ulkopuolisella sektorilla (liikenne, lämmitys, jätehuolto, maatalous) päästöjä 39 prosentilla vuoteen 2020 mennessä.

EU:n sisäistä taakanjakoa ehtivät Suomessa ensimmäisinä arvostella eduskunnan ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen (kesk) ja talousvaliokunnan puheenjohtaja Kaj Turunen (PS).

Ensimmäisen mielestä esitys ei saa johtaa Suomen talouden kustannustason kasvuun. Jälkimmäisen mukaan Suomen etujen valvomisessa on epäonnistuttu.

Pisimmän korren kritiikin vyöryttämisessä vei Elinkeinoelämän keskusliitto, joka totesi, että ”Suomen on käännettävä jokainen kivi saadakseen oikeudenmukaisempaa kohtelua”. Ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen mukaan kohtuullinen tavoite Suomelle olisi ollut 37 tai 38 prosenttia.

Tavoite on kova, mutta kova on syykin. Nyt pitää muistaa, miksi päästövähennystavoitteita yleensä asetetaan.

Ilmasto lämpenee hälyttävää vauhtia. Tiedämme, että jo aiheuttamamme kasvihuonepäästöt tulevat aiheuttamaan sään ääri-ilmiöitä ja sitä kautta kärsimystä erityisesti maailman köyhimmissä maissa.

Ilmastonmuutos on Maailman talousfoorumin mukaan ylivoimaisesti suurin uhka maailmantaloudelle. Ilmaston lämpenemisen torjuminen liittyy keinoiltaan ja tavoitteiltaan kiinteästi myös talouspolitiikkaan.

Suomi oli mukana vaatimassa Pariisin ilmastokokouksessa viime syksynä sitovaa globaalia ilmastosopimusta. Nyt esitetyssä taakanjaossa toimitaan tämän mukaisesti.

Itse asiassa komission esittämät päästövähennystavoitteet eivät ole vielä läheskään riittäviä siihen, että ilmaston lämpeneminen saadaan rajoitettua EU:n osalta korkeintaan kahteen asteeseen, mikä aiheuttaa jo sekin maapallolla kärsimystä ja kuolemaa. Lisäksi tavoitteena on rajoittaa keskimääräinen lämpötilan nousu 1,5 asteeseen.

Tehtävänä on pelastaa maapallo, ei tehdä edunvalvontaa, jotta Suomi pääsisi yhteisissä talkoissa mahdollisimman vähällä.

Olemme aiheuttaneet yhdessä ihmiskuntana ilmaston lämpenemisen tietämättömyydellä ja omaa taloudellista etua tavoittelemalla. Nyt on aika keskittyä yhteisen ongelmamme korjaamiseen ja lisäpäästövaatimusten vaatimiseen.

EU on halunnut näyttäytyä ja toimia ilmastopolitiikan airuena. Suomen nurina sisäisestä taakanjaosta asettaa meidät naurunalaiseksi muiden EU-maiden ja ison kriisin edessä, kun todellisuudessa kaikkien pitäisi tehdä enemmän, meidän kaikkien vuoksi.