Yleinen

Lähidemokratiaa Martille ja muille

Olen usein ihmetellyt helsinkiläisten tapaa kertoa kotikaupunginosastaan. Tunnen itse asiassa aika vähän helsinkiläisiä, mutta sitäkin enemmän ihmisiä Töölöstä, Kalliosta, Alppilasta tai Lauttasaaresta. Ilmiöstä innostuneena olen alkanut julistautua marttilaiseksi. Olen identiteetiltäni ylpeästi turkulainen, mutta yhä useammin kiinnityn myös kulloiseenkin kotikaupunginosaani.

Koti on ihmisen tärkein paikka, joten ei ole ihan sama, missä kaupunginosassa se sijaitsee. Olen muuttanut Itä- ja Länsi-Turun välillä paikasta toiseen ja takaisin, toispuolelta tälpuolelle jokea. Kaupunginosia on turha laittaa yhteen nippuun. Vaivaannun kun Turun lähiöistä puhutaan yhtenä massana ja epäilen, kun eri yhden kaupunginosan ratkaisuja halutaan kopioida sellaisenaan toiseen.

Asumistoiveita ja lähiympäristön hahmottamista tutkitaan paljon, ja hyvä niin. Kaupunkisuunnittelussa ja asumispolitiikkaa linjatessa pitää kuitenkin muistaa, ettei koko kaupunkia kannata laittaa yhden toiveen mukaisesti. Monimuotoinen on parempi, sopii useammalle ja on erilaisille ihmisille mieleen.

Haluan päästä kotoa pyörällä kaupunkiin autoteitä välttäen. Tahdon että ikkunastani näkyy kesällä ainakin yksi puu ja että lähellä on luonnonkalliota. Pidän lokeista, lähikaupoista ja tutun pizzerian työntekijöistä. Parasta kotikulmissani on, että näen eri-ikäisiä ihmisiä ja hauskasti laitettuja pieniä pihoja. Olen lähiöelämän kasvatti ja ahdistun, jos pihan hiekkalaatikolla ei leiki saman pihapiirin lapset yhdessä tai en näe viikoittain tuttuja kasvoja rappukäytävässä.

Kuntapolitiikan sanapari ”asuinalueiden kehittäminen” särähtää korvaani usein pahasti. Kaupunginosien elämä on enemmän kuin yhteenveto paperilla, eikä kehittyminen ylhäältäpäin annetuilla ratkaisuilla tuo kestäviä tuloksia. Tiedän, että minulla on paljon perustellumpi ja asiantuntevampi näkemys Martin tulevaisuudesta kuin Kastun. Kastun kohdalla kuulen mieluummin, mitä ideoita kastulaiseksi itseään kutsuvalla on lähiympäristönsä kehittämisestä

Lähidemokratian askeleita pitää ottaa Turussa rivakammin. Kaupunginosista tulee parempia, kun suunnitelmat niihin keksitään yhdessä, eikä tyydytä kysymään virallista mielipidettä kun kaavat on tehty. Siitä pitää huolta, mikä on tärkeää. Siksi pitäisi olla enemmän kanavia tuoda ajatuksia omasta lähiympäristöstä mukaan päätöksentekoon. Kun oman kaupunginosaan voi vaikuttaa, tulee useammasta turkulaisesta marttilainen, kastulainen, vakkelainen, jyrkkäläläinen ja nättäriläinen.