Yleinen

Ammatillisen koulutuksen säästöjä ei voi hyväksyä

Keskusta ja Kokoomus julistivat ennen eduskuntavaaleja, ettei koulutuksesta leikata. Runsaan vuoden kestäneen hallitustaipaleen aikana on leikattu paljon jo ammattikorkeakouluilta, yliopistoilta ja opintotuesta. Nyt on vuorossa ammatillisen koulutuksen leikkaukset, jotka ovat suuret ja toteutetaan kertarysäyksellä.

Ammatillisesta koulutuksesta leikataan ensi vuodesta alkaen pysyvästi 190 miljoonaa euroa, mikä on 10 % kokonaisrahoituksesta. Suunnitelmissa on myös koulutusta uudistava reformi, joka astuu voimaan vasta vuonna 2018. Erityisen välinpitämätöntä hallitukselta on lohkaista näin suuri osa rahoituksesta pois kertomatta lainkaan, kuinka se tulisi toteuttaa, jotta suurimmat vahingot voidaan ehkäistä. Valtiovarainministeri Petteri Orpo totesi puheenjohtajavalintansa jälkeen 11.6. juhlallisesti, ettei koulutuksesta enää säästetä. Tämä lupaus lämmittää kuin kylmä käsi kuntapäättäjää, joka joutuu pohtimaan syksyn kuluessa, kuinka ammatillisesta koulutuksesta säästetään yhtäkkiä 10 % ja samalla tehdään järkevää työllisyyspolitiikkaa.

Ammatilliseen koulutukseen kohdistuvat leikkaukset kun vaarantaa paitsi koulutuksen laatua myös tavoitetta työllisyyden parantamisesta. Ammatillisen koulutuksen merkitys työllisyyden edistämisessä on harvinaisen merkittävä ja kiistaton. Yhä useammin ammatillinen koulutus on väylä rakennemuutosalalla työttömäksi jääneen mahdollisuus kouluttautua uuteen ammattiin. Viennin kasvun perään haikaillessaan hallitus myös unohtaa, että moni globaaleilla markkinoilla toimiva suomalaisyritys kehittää vientituotteensa koulututettujen osaajien käsissä. Ammatillisella koulutuksella tulee tulevaisuudessa olemaan myös valtavan merkittävä rooli Suomesta turvapaikan saaneiden osaamisen täydentämisessä ja virallistamisessa näyttötutkinnolla. Leikkaus ammatilliseen koulutukseen on leikkaus tulevaisuudesta.

Leikkaus karsisi esimerkiksi 18 000 aloituspaikkaa tai 3 800 työpaikkaa oppilaitoksista. Näin suurta leikkausta ei oteta seinistä tai rakenteista, minkä vuoksi reformissa on väläytelty esimerkiksi työssäoppimisen merkittävää lisäämistä. Toisen asteen koulutuspolitiikassa mennään kuitenkin väärälle raiteelle, jos sen kehittämisen ykköskärki on tehokkuuden lisääminen, koulutusaikojen lyhentäminen ja lähiopetuksen karsiminen.

Toisen asteen koulutus ei saa olla tutkintoputki tai ammattiautomaatti, sillä koulutuksella on tärkeitä sosiaalisia ja yhteiskunnallisia tehtäviä. Amiksissa opiskelunsa aloittaa vuosittain n. 45 000 nuorta. Keskeyttämisaste on 8 % luokkaa. Turun ammatti-instituutissa on pitkään tehty töitä keskeyttämisten vähentämiseksi, ja olemme päässeet roimasti valtakunnallisen keskiarvon paremmalle puolelle. Tähän on kuitenkin vaadittu opettajien, opinto-ohjaajien, kuraattorien, opintopsykologien ja monen muun tukihenkilön aikaa ja huolenpitoa opiskelijan ohjaamisessa ja tukemisessa, sekä aloituspaikkamäärät, joiden puitteissa alaa voi opintojen aikana vaihtaa. Kun ammatillisesta koulutuksesta leikataan 10% kertarysäyksellä, vaarannetaan paljon hyvää tulevaisuudesta.