Yleinen

Hätämajoituksen kieltäminen on hyytävän kylmä esitys

Tänään en ollut uskoa silmiäni kun luin, että sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg haluaa yksiselitteisesti kieltää ilman oleskelulupaa jääneiltä ihmisiltä hätämajoituksen.

Kylmää kyytiä on totuttu viime vuoden aikana hallituksen turvapaikkapolitiikassa näkemään, mutta tämä linja on todella hyytävää. Tämä sisäministeriön ohjeistus tarkoittaisi, että paperittomat jätetään kadulle ja täysin oman onnensa nojaan.

Mietitäänpä hetken, mitä tarkoittaa HÄTÄMAJOITUS. Se on paikka, joka pitää kunnissa olla, jotta ihminen, jolla ei ole mitään paikkaa mihin mennä, voi olla jossain. Se on ihan viimeisimpiä paikkoja saada hetkeksi katto pään päälle, jotta selviää. Että on pysyvä paikka, mikä ottaa esimerkiksi väkivaltaa tai hyväksikäyttöä karkaavan turvaan.

Tämä on aivan uskomaton viesti. Meillä on nyt tilanne, jossa kirkko ja järjestöt yrittävät pitää ihmisistä huolta, kun valtio ei sitä enää tee. Tätä päivää ei pohjoismaisessa hyvinvointivaltiomallissa kuuluisi tulla vastaan.

Tämä avaus on yksi tulos hallituksen kokoajan kiristyvästä maahanmuuttopolitiikasta ja -asenteesta. Ensi vuoden budjettia juuri sorvaava eduskunta istuu sen merkittävän kirstun päällä, josta palveluita rahoitetaan. Olen todella huolissani siitä, kuinka paljon tämä politiikka näkyy tulevina vuosina kuntien ja kolmannen sektorin rahoituksessa. Vaikka paikallisesti vallassa olisi hallitusta inhimillisempi katsantokanta, kuinka paljon pystymme vielä venymään, jos valtionosuuksien kautta annetaan ohjaavat määräykset siitä, miten paperittomien kanssa toimitaan.

Sisäministeriöstä vedotaan, että paperittomien on parempi mennä kotiin. Aikaa sitten on 2016 vuoden turvapaikkapolitiikassa hylätty ymmärrys siitä, ettei kukaan halua elää Suomessa vailla työtä, kotia ja toimeentuloa, jos jossain on koti, jos voi olla perheen kanssa turvassa.

Haluaisimmeko kaikki että tilanne lähtömaissa rauhoittuu, eikä ihmisten tarvitsisi paeta toiseen maahan? Kyllä. Haluaisimmeko että ne, joille palaaminen on turvallista, sen tekisivät, jotta voisimme auttaa useampaa sitten heistä, jotka eivät voi kotimaassaan enää elää? Kyllä. Onko hätämajoituksen kieltäminen paperittomilta ja ihmisten jättäminen kaiken suojan ulkopuolelle oikea tapa saada kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet palaamaan kotimaahansa? Ei todellakaan.

Esitetty linja johtaisi todella traagisiin ihmiskohtaloihin, sillä paperittomana ”maan alla” elävät ovat suuressa riskissä päätyä rikollisuuden ja hyväksikäytön uhreiksi. Nergin mukaan hätämajoitus antaa ihan vääränlaisen viestin. Mutta mietitäänpä millaisen viestin antaa hätämajoituksen kieltäminen? Sellaisen, jossa Suomi ei ole enää pohjoismainen hyvinvointivaltio, jossa julkinen sektori auttaa ihmistä viimeisessä ahdingossa. Että olemme hylänneet keskeisiä ihmisoikeusperiaatteita, eivätkä meillä kaikki ihmiset ole samanarvoisia.

”Ei heitä voida jättää kadulle”, sanoo Helsingin diakonissalaitoksen Hirundon päiväkeskuksen Nora Lindström. Minulle tämä asettelu viestii sen, että perusoikeuksista 2016 luvun Suomessa huolehtii kolmas sektori, ei valtio.

Siinäpä viestiä kerrakseen.