Niina Ratilainen


Lämpimämpää politiikkaa ja viileämpää ilmastoa

Merten suojelu viimein politiikan kärkikysymysten listalle?

Maailman ympäristöpäivänä 5.6. alkanut viikko on merkittävä erityisesti maailman merten tulevaisuuden kannalta. Tällä viikolla valtiot kokoontuvat ensimmäistä kertaa koskaan YK:n valtamerikonferenssiin. Syy on selkeä: meret peittävät 70%n pinta-alasta maapalloamme, jota ilmastonmuutos uhkaa vakavin seurauksin.

Siinä missä ilmastonmuutoksen maanpäälliset vaikutukset tunnetaan laajasti, puhutaan seurauksista maailman merille suhteellisen vähän. Toisaalta kuvat Tyynenmeren jätepyörteestä, Atlantin muovisaaresta ja merieliöstön ahdinko roskien keskellä ovat järkyttäviä esimerkkejä siitä, miltä todellisuus näyttää, kun tilanne pääsee pahaksi. Nämä kuvat kertovat, että meidän pitää muuttaa ajatteluamme meristä pian. Olemme vielä siinä pisteessä, ettei merten roskaantumista ja mikromuovien käyttöä ole pystytty lopettamaan. Ilmastonmuutoksen torjumiseen verrattuna tämä ongelma helpottuisi paljon yksinkertaisella lainsäädäntöä muovien käytöstä.

Maailman meret voivat huonosti ja omalta rannikoltamme alkaa maailman saastunein meri. Ainutlaatuinen murtovesialtaamme on saanut onneksi paljon huomiota sekä myös toimenpiteitä ja rahoitusta suojelun edistämiseksi. Se ei vielä riitä. On kyse omasta ravinnekuormituksemme vähentämisestä, mutta myös ilmastonmuutoksen torjumisesta, sillä ilmastonmuutos muuttaa myös Itämerta.

Lauhat talvet ja lisääntynyt sadannaisuus valuma-alueella tulevat vähentämään Itämeren suolaisuutta, mikä yhdessä lisääntyvien ravinnevalumien ja pintaveden lämpötilannousun kanssa asettaa uudet reunaehdot, joiden puitteissa eri lajien tulee Itämeressä sopeutua elämään. Itämeri on vaikeuksissa jo nyt ja ilmaston lämpeneminen vaikeuttaa ennallistamista. Huoli Itämerestä on Suomessa laajasti yhteisesti jaettu. Silti laivojen rikkipäästöjä rajoittava direktiivi kohtasi massiivista vastustusta elinkeinoelämältä ja toimenpiteet ravinnekuormituksen pienentämiseksi edistyvät maatalouspolitiikassa hitaasti.

Meret ovat hyvin haavoittuvaisia ilmastonmuutokselle, sillä merten PH-arvot, hiilinielukyky, lämpötila ja pinnan korkeus vaikuttavat kaikkeen elämään. Siksi tarvitaan enemmän toimia, kaikkialla. Valtamerten tilan heikkenemisestä kärsivät erityisesti pienet saarivaltiot ja globaalin etelän rannikkokaupungit. Tulvat, kalakantojen romahtaminen, rehevöityminen ja rantojen eroosio muuttavat ympäristöä ja vaarantavat niiden elämän, joilla jo muutenkin on vähän. Siksi Suomen tulee tehdä enemmän: oman meremme ja maailman valtamerten eteen. Olisi aika ottaa ilmastomuutokselta suojautuminen ja kasvihuonekaasujen vähentäminen politiikan kärkihankkeeksi. Olisi aika lopettaa kaikkien kompromissien teko mertensuojelussa.